HELSINKI, FOREVER

SUOMI/FINLAND, 2008

Ohjaus/Director: Peter von Bagh. Käsikirjoitus/Screenplay: Peter von Bagh. Leikkaus/Editing: Petteri Evilampi. Ääni/Sound: Martti Turunen. Lukijat/Voiceover: Sulevi Peltola, Eeva Manto, Peter von Bagh. Kesto/Duration: 75 min.

Peter von Baghin dokumentti edustaa Suomessa harvinaista kompilaatioelokuvaa ja on sellaisena maailman mittakaavassa yksi hienoimpia.

Elokuva on rakkaudentunnustus Helsingille, muttei sen yksinkertaisimmassa muodossa. Tekijän mielestä todellinen Helsinki on nähtävillä vain elokuvissa: Helsinki, ikuisesti on koottu kymmenistä näytelmä- ja dokumenttielokuvan otoksista ja Helsinkiä kuvaavista maalauksista. Niitä yhdistää tekijän ajatuksenkulku, joka luo niille runollista hehkua, vaikka ne sinänsäkään eivät ole sitä vailla.

Loppujen lopuksi eri aikakausilta olevia kuvia yhdistää niiden sisäinen yhteys. Kun Ansa Ikonen esimerkiksi katsoo ikkunasta ulos keskellä Helsinkiä elokuvassa SF-paraati, siihen yhdistetään Varjoja paratiisissa -elokuvan Matti Pellonpää, joka roskakuski Nikanderina luo yksinäisen miehen kaihoisan katseen ikkunasta öiselle Hakaniementorille. Näistä kaikista syntyy leikkauksen taide ja elokuvan juoni. Dokumentti- ja näytelmäelokuvat yhdistyvät yhtenäiseksi metatodellisuudeksi. (Velipekka Makkonen)

---

Peter von Bagh's documentary is a representative of the compilation film, a genre rarely touched on Finland, and is one of the finest specimen of its kind in the world.

The film is a declaration of love to Helsinki, but not in its simplest form. The director essentially argues that real Helsinki can only be seen through films: Helsinki, Forever has been put together out of dozens of shots from documentary and fiction films and paintings that portray the city. They are linked by the director's train of thought that suffuses the images with a poetic luminescence – which does not, however, imply that the raw material would otherwise lack it.

What, in the end, connects these pictures from different eras to each other is their internal associations. When, for example, Ansa Ikonen looks at Helsinki through a window in SF Parade, the image is juxtaposed with Matti Pellonpää's dustman Nikander of Shadows in Paradise looking wistfully at night-time Hakaniemi Square through another window. These elements give birth to the artfulness of Helsinki, Forever's editing and constitute its plot. The images taken from both fiction and documentary films join together and form a unified meta-reality. (VpM)