TAPPAJAN JÄLJET
YHDYSVALLAT/U.S.A., 1967

Ohjaus/Director: John Boorman Käsikirjoitus/Screenplay: Alexander Jacobs, David Newhouse, Rafe Newhouse, Donald E. Westlake (romaani/novel). Kuvaus/Cinematography: Philip H. Lathrop. Leikkaus/Editing: Henry Berman. Näyttelijät/Cast: Lee Marvin, Angie Dickinson, Keenan Wynn, Carroll O'Connor, John Vernon, Lloyd Bochner, Michael Strong
Kesto/Duration: 92 min.

Uransa huipulla ollut Lee Marvin toi nuoren John Boormanin mukanaan Lontoosta Hollywoodiin. Petos, jonka rakastettu ja/tai ystävä aiheuttaa, ja petetyn uhrin väkivaltainen kosto pettäjilleen ovat jo kreikkalaisesta tragediasta tuttuja aiheita. Tappajan jäljissä Boorman on modernisoinut tämän teeman. Eurooppalainen uusi aalto kohtaa amerikkalaisen gangsterielokuvan dynaamisella voimalla.

Alainresnaismainen montaasitekniikka kyntää tajuntaa teoksessa, joka on yksi fyysisimpiä näkemiäni kuvauksia kapitalismin absurdiikasta. Modernin teknologian pettävän virtaviivaisuuden, kiillon ja kliinisen puhtauden alla on liike-elämän ja järjestäytyneen rikollisuuden välinen liitto. Raadollinen painajaismaailma, joka pelkistyy vain ja ainoastaan vaihtoarvoonsa - rahaan. Elokuva ei jätä jälkeensä ainoatakaan sovittavaa illuusiota tai emotionaalista lupausta paremmasta.

Tappajan jäljet voitaisiin esittää elokuvakouluissa lavastuksen, laajakankaalle tehdyn kuvasommittelun ja leikkauksen kursseilla. Lee Marvinin osasuoritus on täydellinen. (Markku Varjola)

---

At the peak of his career, Lee Marvin brought the young John Boorman with him from London to Hollywood. The deception caused by a lover and/or a friend and the victim's violent revenge to the deceivers are topics dating as far back as the Greek mythology. John Boorman has modernised this theme in Point Blank. The European new wave meets American gangster movies with dynamic force.

A montage technique reminiscent of Alain Resnais ploughs through the consciousness in a piece of work that is one of the best depictions of the absurdity of capitalism. Beneath the deceiving smoothness, gloss and clinical beauty of modern technology lies an alliance of business and organised crime. It is a ruthless world of nightmare that is reduced only to its exchangeable value - money. The film does not leave a single atoning illusion or emotional promise of better times.

Point Blank could be screened in film schools on courses for set decoration, screen composition, and editing. Lee Marvin's performance is also perfect. (MV)