THE TOWN IS QUIET

RANSKA/FRANCE, 2000

Ohjaus/Director: Robert Guédiguian. Käsikirjoitus/Screenplay: Robert Guédiguian, Jean-Louis Milesi. Kuvaus/Cinematography: Bernard Cavalié. Leikkaus/Editing: Bernard Sasia. Näyttelijät/Cast: Ariane Ascaride, Jean-Pierre Darroussin, Gérard Meylan, Jacques Boudet, Christine Brücher, Jacques Pieiller, Pascale Roberts. Kesto/Duration: 133 min.

Robert Guédiguian tuntee elämänpettymyksen aiheen ja kykenee samalla, kipeimmänkin arjenpainajaisen keskellä, vahvistamaan elämänjanoa ja säilyttämään humoristisen vireen, joka on sukua Renoirin inhimillisyydelle, selvänäköisyydelle ja luonteenlujuudelle. Jos Renoir olisi John Saylesin kanssa moottoripyöräretkellä Marseillen köyhimpien kerrostaloalueiden liepeillä, he saattaisivat kirjoittaa jotain sellaista kuin The Town is Quiet, Guédiguianin läpileikkaus elämän kiitojunasta pudonneiden duunareiden kaupunkikokemukseen, jossa reaalimaailma sahaa menneisyyden unelmia kuin ruosteinen partaterä. Lähimmäisenrakkaus viedään äärimmilleen, kun kalatehtaassa työskentelevä nainen ostaa narkkarityttärelleen huumeita lievittääkseen tämän kärsimyksiä, hankkii ekstrarahat kadulta ja pitää samalla huolta tyttärensä vauvasta. Yksinäisen taksikuskin tai baarinpitäjän rakkaudelle ei ole aikaa. Guédiguian nousee arkisen ja banaalin kokemuksesta yleviin tiloihin musiikinrakkauden voimalla. (Eero Tammi)

---

Robert Guédiguian knows the topic of disappointment, and is simultaneously able, in the midst of the most painful everyday nightmares, to strengthen the thirst for life and maintain a humorous undertone that is kin to Renoir's humanity, clairvoyance and strength of character. If Renoir was on a motor biking trip with John Sayles around the poorest apartment building districts of Marseille, they might write something like The Town Is Quiet, Guédiguian's cross section of the urban experience of workers fallen from the express train of life, with the real world gnawing on their past dreams like a rusty razorblade. Love for your fellowman is taken to extremes when a woman working in a fish factory buys her junkie daughter drugs to alleviate her suffering, gets the extra money from the street, and takes care of her daughter's baby at the same time. There is no time to love a lonely taxi driver or a barkeeper. Guédiguian rises to higher spirits from the mundane and banal with the love of music. (ET)