IKUISEN KAUPUNGIN VARAS / COPS AND ROBBERS

ITALIA/ITALY, 1951

Ohjaus/Director: Mario Monicelli, Steno. Käsikirjoitus/Screenplay: Steno, Piero Tellini, Mario Monicelli (dialogi/dialogue), Ruggero Maccari (dialogi/dialogue), Ennio Flaiano(dialogi/dialogue), Aldo Fabrizi (dialogi/dialogue), Vitaliano Brancati (dialogi/dialogue). Kuvaus/Cinematography: Mario Bava. Leikkaus/Editing: Adriana Novelli. Näyttelijät/Cast: Totò, Aldo Fabrizi, Rossana Podestà, Ave Ninchi, Aldo Giuffrè, Pina Piovani, Mario CastellaniKesto/Duration: 109 min.

Totò, oikealta nimeltään Antonio De Curtis (koko nimeä kaikessa mittavuudessaan ei kukaan jaksa kirjoittaa), oli Italian rakastetuimpia viihdyttäjiä. Hänen uransa oli monipuolinen: Totò oli sekä varieteetaiteilija että laulaja, mutta ehkä tunnetuin elokuvanäyttelijänä. Hänen hieman vinot kasvonsa, syvä vakavuutensa ja kivikasvoinen näyttelijätyönsä tekivät hänestä ihanteellisen elokuvahahmon. Voisi kuvitella, että osaltaan hänkin on vaikuttanut Aki Kaurismäen sankareitten kaartiin, samalla tavoin hän esittää luontevimmin surullisen hahmon ritaria, joka ei koskaan tahdo onnistua, siis luuseria, Napolin tai Rooman katujen kasvattia, joka ei koskaan luovu herrasmiehen olemuksestaan. Suomessa hänet varmaan tunnetaan parhaiten viimeisissä rooleissaan yhdessä Ninetto Davolin kanssa Pasolinin elokuvissa Haukat ja varpuset ja Maa kuusta nähtynä.
Ikuisen kaupungin varkaassa Totò nähdään tyypillisessä osassa, roomalaisena pikkurikollisena Ferdinando Espositona, joka elättelee perhettään keplottelemalla lain molemmin puolin. Hän kokee saaneensa onnenpotkun löytäessään kaverinsa kanssa Forumilta antiikkisen kolikon, jota hän yrittää kaupata kuvittelemalleen amerikkalaiselle turistille, mutta tämä tekeekin hänestä ilmiannon. Seuraa kissa-hiiri-leikki poliisipäällikkö Bottonin kanssa, jota esittää toinen italialaisen elokuvan suosikkinäyttelijä Aldo Fabrizi.
Ohjaaja Mario Monicelli nähtiin Sodankylässä vuonna 1994. Hän on yksi italialaisen neorealismin suuria nimiä, jonka erikoisalana oli neorealistisen kansankomedian kehittäminen. Hän liitti tyyliin perinteisiin katujen veijariesityksiin kuuluvan virkavallan vastaisuuden. Tähän Totò on ihanteellinen sankari, johon tavallisen katsojan on helppo samastua. Samalla Monicellin huumori on italialaisen remakkaa ja raakaa. Tuota samaa huumoria edustaa tänä päivänä suomalaistenkin suosikki Dario Fo poliittisella teatterillaan. (Velipekka Makkonen)

---

Totò, by his real name Antonio De Curtis (his entire name is too much in all its grandeur for anyone to squeeze in here), was one of Italy's most beloved entertainers. His career was very versatile: Totò was a vaudeville performer as well as a singer, but he was perhaps best known as an actor. His slightly crooked face, severe graveness and stone-faced acting made him an ideal film character. One might even imagine that he has for some part influenced the ranks of Aki Kaurismäki's heroes - it is in such a similar way that he, in the most natural manner, portrays a knight of the forlorn countenance who never gets it right, a loser, if you will, raised on the streets of Naples and Rome, but never giving up on his gentleman's appearance. In Finland he is probably best known for his later roles together with Ninetto Davoli in Pasolini's Hawks and Sparrows (Uccellacci e uccellini) and La terra vista dalla luna (a segment in Le streghe - The Witches).

In Cops and Robbers, Totò is playing a typical part as a small-time Roman criminal Ferdinando Esposito who tries to provide for his family by wheeling and dealing on both sides of the law. He thinks he's getting a stroke of luck when he finds an antique coin at the Romanum with his friend. He tries to sell the coin to a man he thinks is an American tourist, but the man turns him in to the police. This ensues into a cat-and-mouse chase with the police chief Botton, played by another Italian film favorite Aldo Fabrizi.

The director Mario Monicelli visited Sodankylä in 1994. He is one of the big names of Italian neo-realism who specialized in developing the neo-realistic people's comedy. He conjoined the style with insubordination to authorities, deriving from traditional street performances. For this purpose, Totò was the ideal hero with whom the ordinary viewer could easily identify with. At the same time, Monicelli's humor is typically Italian: feisty and rough. Today, the same brand of humor can be found in the political theatre of the Finns' favorite Dario Fo. (VpM)