THE VISITOR

SUOMI/FINLAND, SAKSA/GERMANY, VIRO/ESTONIA, ISO-BRITANNIA/UNITED KINGDOM, 2008

Ohjaus/Director: Jukka-Pekka Valkeapää. Käsikirjoitus/Screenplay: Jan Forsström. Kuvaus/Cinematography: Tuomo Hutri. Leikkaus/Editing: Mervi Junkkonen. Näyttelijät/Cast: Pavel Liska, Vitali Bobrov, Jorma Tommila, Emilia Ikäheimo, Pauli Poranen, Lauri-Kare Laos, Valmar Kass. Kesto/Duration: 105 min.

Vaitonaisena ympäristöään tarkkaileva 13-vuotias puhumaton poika elää äitinsä kanssa syrjäseudulla ja vierailee välillä isänsä luona vankilassa. Hiljainen elämä muuttuu, kun taloon saapuu haavoittunut muukalainen, josta äiti alkaa huolehtia.

Jukka-Pekka Valkeapään (s. 1977) esikoispitkä on hänen lopputyönsä Taideteollisesta korkeakoulusta. Myös äänisuunnittelijan osalta elokuva on lopputyö, ja sen voi hyvin havaita: äänimaailma on runsas pienine ja arkisine, mutta joskus päällekäyvän voimakkaiksi kasvavine efekteineen. Viron maaseudulla kuvatun elokuvan sävy on sininen, kuvat ovat kauniita. Pojan näkökulmasta havaittu maailma on karussa kauneudessaan yksinkertainen ja samalla täynnä arvoituksellista selittämättömyyttä. Niukasti dialogia sisältävän kunnianhimoisen elokuvan tunnelma ja kuvat tuovat mieleen Tarkovskin; Muukalainen onkin ehdottomasti ns. taide-elokuva tarinankerrontaan nojaavan valtavirtaelokuvan rinnalla. (Mervi Herranen)

---

As a silent observer of his surroundings, an unspeaking 13-year-old boy lives in a remote area together with his mother, sometimes visiting his father in prison. The quiet life changes when a wounded stranger arrives in their home, and the mother starts to take care of him.
The first feature film by Jukka-Pekka Valkeapää (born in 1977) was his diploma work at the University of Art and Design. The film was also the diploma work for the sound designer, which can easily be heard: the landscape of sound is abundant with its small and mundane yet sometimes overbearingly powerful effects. The film was shot in the Estonian countryside, and it has a blue tone to it, with very beautiful images. The world observed from the boy’s perspective is simplistic in its barren beauty, at the same time being filled with the enigmatic unexplainable. The ambitious film is sparse in dialogue, and its atmosphere and imagery are reminiscent of Tarkovski; without a doubt The Visitor is a so-called art house film as opposed to mainstream cinema that relies on storytelling. (MH)