JEANNE D’ARC

SUOMI/FINLAND, 2009

Ohjaus/Director: Lauri Timonen. Käsikirjoitus/Screenplay: Lauri Timonen. Kuvaus/Cinematography: Olli Varja. Leikkaus/Editing: Timo Linnasalo. Näyttelijät/Cast: Nuppu Koivu, Heikki Metsämäki, Velipekka Makkonen, Leena Lepistö, Rain Tolk, Anssi Mänttäri. Kesto/Duration: 22 min.

Lauri Timosen esikoiselokuvassa Orleansiin on matkaa tasan kolme kilometriä. Mutta kun Jeanne d´Arc (Nuppu Koivu) pistää piikin suoneen ja jättää luostarin, hän ei kävele, vaan liftaa. Matka on lyhyt, niin elokuvakin. Ja silti siinä on taustalla iso siivu lajin historiaa.

Orleansin Honolulu-baarissa sammahtelee Kirjailija (Heikki Metsämäki), jonka esikoisromaania kustantaja ei osta. Pasifismi ei ole sodan aikana muotiteema. Jeanne liikkuu öisin vastarintaliikkeen riveissä, mutta vastarinnalla on aina hintansa…

"Ham, let me!", kuului Aki Kaurismäen klassikon avainrepliikki. Timosen Jeanne d´Arcissa se menee näin: "Onko tulta?" Siinä tarinan huipennus: viimeinen savuke syttyy uhkarohkeilla huulilla – kaikkia kieltoja, tabuja ja totunnaisuuksia pilkaten… Deja-vu! Ohjaaja tulee kuin suoraan Cahiers du Cinema-polvesta, itsetietoisen ylpeänä ja omaperäisenä, mustavalkoisena, elokuva- ja kirjallisuustietoisena. (Pentti Stranius)

---

In Lauri Timonen's debut film, Orleans is exactly three kilometres away, but when Jeanne d'Arc (Nuppu Koivu) decides to shoot up and leave the convent, she does not walk – she hitchhikes. Her journey is short, and so is the film, but it still has a substantial wedge of cinematic history behind it.

The Writer (Heikki Metsämäki), whose debut novel his publisher-to-be is refusing to buy, is crashing out in the Honolulu Bar in Orleans. In years of war, pacifism is not in fashion. Come night, Jeanne mixes with the resistance, but resistance always comes with a price...

"Ham, let me!" was the key line of one of the Aki Kaurismäki classics. The crucial line of Timonen's Jeanne d'Arc is: "Got a fire?" It is also the climax of the story: the last cigarette is lit on foolhardy lips, mocking all prohibitions, taboos and conventions... déjà-vu! The director of the film could come directly from the Cahiers du Cinema generation: he is self-assured and proud, original, black and white, imbued with cinema and literature. (PS)