HUNGER

ISO-BRITANNIA/UNITED KINGDOM, IRLANTI/IRELAND, 2008

Ohjaus/Director: Steve McQueen
Käsikirjoitus/Screenplay: Steve McQueen, Enda Walsh
Kuvaus/Cinematography: Sean Bobbitt
Leikkaus/Editing: Joe Walker
Lavastus/Set Design: Tom McCullagh, Brendan Ranking
Puvustus/Costumes: Anushia Nieradzik
Ääni/Sound: Paul Davies, Ronan Hill, Mervyn Moore
Musiikki/Music: Leo Abrahams, David Holmes
Näyttelijät/Cast: Michael Fassbender, Stuart Graham, Helena Bereen, Larry Cohan, Liam Cunningham, Helen Madden, Des McAleer
Tuotanto/Production: Blast! Films, Broadcasting Commission of Ireland, Film4, Northern Ireland Screen, Wales Creative IP Fund
Tuottajat/Producers: Robert Gutch, Laura Hastings-Smith
Esityskopio/Print Source:
Kieli/Language: englanti/English
Tekstitys/Subtitles:
Kesto/Duration: 96 min.


Heti englantilaisen Steve McQueenin esikoisohjauksen käynnistys vartijan lähtiessä aamulla kotoaan töihin pysäyttää kuvillaan katsojan: näin alkaa vuoden palkituin elokuva, joka ei taatusti jätä ketään kylmäksi. Nykyisessä kuvatulvassa McQueenin täydellisen hallittu ilmaisu on kaikessa ankaruudessaankin esteettisesti virkistävän erilaista seurattavaa – vaikka sisältö onkin rankkaa.
Hunger seuraa intensiivisesti Belfastissa, Pohjois-Irlannissa 1981 Mazen vankilassa tapahtunutta Irlannin tasavaltalaisarmeijan IRA:n kuuluisaa nälkälakkoa, erityisesti sen karismaattista johtajaa, Britannian parlamentin jäseneksi valittavaa Bobby Sandsia. McQueen näyttää äärimmäistä kidutusta – mutta se toimii pohjustuksena, perusteluna poliittisina vankeina itseään pitävien IRA-vankien äärimmäisten keinojen käytölle.
McQueenin fyysinen ja vihainen mutta objektiivinen vankilakuvaus resonoi historialliseen taustaansa: Thatcherin ja konservatiivien näkemykset ovat vastakkain IRA:n äärimmäisyyskantojen kanssa. Irlantilaisten ajatuksista antaa hyvän kuvan väittelyjakso, jossa katolinen pastori ja laihtumisineen kaikkineen vastaansanomattoman suorituksen tekevän Michael Fassbenderin tulkitsema Sands ottavat yhteen. (TM)

Lontoossa 1969 afrokaribialaiseen perheeseen syntynyt Steve McQueen on multitaiteilija, joka ennen ensimmäistä teatterielokuvaansa Hunger on kunnostautunut valokuvaajana, kuvanveistäjänä ja ennen kaikkea taidegallerioihin tarkoitetuilla videoelokuvillaan. Hänen päätöihinsä kuuluvat Bear (1993) ja Deadpan (1997), jotka molemmat ovat minimalistisia ja mustavalkoisia, jälkimmäinen kunnianosoitus Buster Keatonin stunt-työlle on lisäksi mykkä. Vaikutteikseen McQueen on nimennyt Andy Warholin ja ranskalaisen uuden aallon elokuvat. Lukuisasti palkittu Steve McQueen on nyky-Britannian vaikutusvaltaisimpia taiteilijoita, mm. maan virallinen "sotataiteilija" Irakin sodassa.

--

The very first images of a prison guard leaving for work in the morning stun the viewer in the debut film by English director Steve McQueen: this is the beginning of the most awarded film of the year – one that is certain not to leave anybody cold. Even in all its harshness, McQueen’s perfectly mastered expression is a refreshing and original aesthetic experience in the modern flood of images – although the content is quite heavy.
Hunger is an intensive account of the famous IRA hunger strike that took place in the Maze prison in Belfast, Northern Ireland in 1981 – and especially a portrait of the charismatic strike front man Bobby Sands who would later be elected as member of the British Parliament. McQueen shows us extreme torture, which only works as a foundation, as an argument for the use of extreme measures by the IRA prisoners who consider themselves political prisoners.
McQueen’s physical and angry, yet objective prison portrayal resonates to its historical background: the views of Thatcher and the conservatives clash with the extremist opinions of the IRA. The thoughts of the Irish are well depicted in a sequence from a debate where a Catholic priest and Sands confront each other. The ever-slimming strike general is irresistibly played by Michael Fassbinder. (TM)

Born into an African-Caribbean family in London in 1969, Steve McQueen is a multi-talented artist. Prior to his first theatrical film, he has made a mark for himself as a photographer, sculptor and, most of all, director of video films intended for art galleries. His main works include Bear (1993) and Deadpan (1997), both of which are minimalist, black-and-white films. The latter, a tribute to the Buster Keaton’s stunt work, was also silent. McQueen has named Andy Warhol and the French nouvelle vague films as his main influences. Already the recipient of several awards, Steve McQueen is one of the most influential artists in Britain today, for example by being the country’s official “war artist” in the Iraqi war.