WENDY AND LUCY

YHDYSVALLAT/U.S.A., 2008

Ohjaus/Director: Kelly Reichardt
Käsikirjoitus/Screenplay: Kelly Reichardt, Jonathan Raymond
Kuvaus/Cinematography: Sam Levy
Leikkaus/Editing: Kelly Reichardt, Mike Burchett. Kesto/Duration: 80 min.

Wendyn matka kohti Alaskassa siintävää uutta elämää keskeytyy, kun auto hajoaa Oreg
Oregonilaisessa pikkukaupungissa. Epäonnea seuraa epätoivo, kun selvittely virkavallan kanssa johtaa rakkaan matkakumppanin Lucy-koiran katoamiseen. Koti, perhe ja omaisuus vaakalaudalla, Wendyn tulevaisuus, kyky pitää kiinni järjestelmän reunasta hämärtyy samalla kun nuoren naisen määränpää tuntuu yhä kaukaisemmalta.

Kelly Reichardtin ylistetty ohjaustyö on minimalistinen kuvaus modernin Amerikan tilasta, jossa köyhyyden ja kodittomuuden ahdingosta on lähes mahdoton nousta jaloilleen. ”It’s all fixed”, toteaa marketin parkkipaikkaa vartioiva empaattinen turvamies, jonka olemus muistuttaa periamerikkalaisesta naapurirakkaudesta siinä missä Wendyn muut satunnaiset kohtaamiset ilmentävät kadonnutta yhteisöllisyyttä, vähäpätöisten rutiinien köyhdyttämää väestöä.

Ohjaajan taidolla rajaama rapistuneen pikkukaupungin miljöö kuvaa yhteisön alasajoa, mutta tarina ei ole pelkkä vertauskuva yhteiskunnan tilasta vaan yhtälailla tarkka kuvaelma henkilöhahmon sielunmaailmasta. Lucyn katoamisen myötä Michelle Williamsin herkkäeleisessä Wendyssä kiteytyy se suuri epätoivo, joka leimaa valkokankaan klassikoita. (Milja Mikkola)


Oltuaan avustajana mm. Hal Hartleyn ja Todd Haynesin elokuvissa Kelly Reichardt herätti huomiota esikoispitkällään River of Grass, joka monista amerikkalaiskriitikoista oli yksi vuoden 1995 parhaita. Komediallinen road-movie liikkuu jossain Bonnien ja Clyden maisemissa rikkoen samalla alan amerikkalaisia myyttejä. Rotterdamissa voittanut Old Joy (Sodankylässä 2007) on rento, minimalistinen elegia kahden kaveruksen ystävyydestä. Se jatkoi Reichardtin omaperäistä, melkein avatgardista indie-tuotantolinjaa ja heijasteli hänen lyhytfilmiensä ja Wendyn & Lucyn tapaan myös Bushin Amerikan traumoja.

--

Wendy’s trip toward her new life looming in Alaska is cut short when her car breaks down in a small-town in Oregon. Misfortune is followed by despair, as her settling matters with the authorities leads to her beloved dog Lucy being lost. With her home, family and fortune on the line, Wendy’s future and her ability to hang on to the edge of the system are dimmed at the same time as her destination seems to slip farther and farther away.

Directed by Kelly Reichardt, the commended picture is a minimalist depiction of the state of modern America, where it is nearly impossible to rise to one’s feet from the plight of poverty and homelessness. ”It’s all fixed,” says an empathetic security warden at a market’s parking lot, with an air that reminds us of the fundamentally American neighbourly love, while Wendy’s other occasional encounters manifest a lost communal spirit and a population impoverished by insignificant routines.

The director has skilfully outlined a dilapidated small-town setting that portrays the
downfall of the community, but the story is not only an allegory of the state of the nation – it is also a detailed study of the inner life of a character. Due to Lucy’s disappearance, Michelle Williams’ delicate Wendy crystallises the big despair that characterises the classics of the big screen. (MM)


After assisting filmmakers such as Hal Hartley and Todd Haynes, Kelly Reichardt attracted attention with her debut feature River of Grass, which, in many American critics’ opinion, was one of the best films in 1995. The comical road movie follows in the tire marks of Bonnie and Clyde, at the same time breaking the American myths of the genre. Awarded in Rotterdam, Old Joy (Sodankylä 2007) is a relaxed, minimalist elegy about the friendship of two mates. It continued Reichardt’s original, almost avant-garde indie line of production and – like her short films or Wendy & Lucy – also reflected the traumas of the Bush-era America.